04/09/2026
Kuvassa oleva kirjallinen tarjous johti tapahtuneeseen kauppa-aktiin ja siihen, että ex Viinikkalaisen ex AH-Transsilaisen kanttilamppu Volvon, kaikkine yli miljoonine kilometreineen lähtö lämpöiseen lykkääntyi vielä 10 kuukautta ja parisataatuhatta kilometriä. Johti niin ikään siihen, että 4.9.2006 ko. autolla alkoi vielä 1 ura kemikaalien kuljettamisessa.
Aamulla varhain oltiin silloinkin liikenteessä kaikella sillä 21 vuotiaan elämänkokemuksella ja ennen kaikkea innolla omaa projektia kohtaan. Suunta oli Keski-Suomeen jossa sitten koko päivä värkkäiltiin kaikkia valmistelevia toimenpiteitä, että illalla sitten pääsi jo ihan töihinkin. No haasteita sisältyi aloitukseenkin ja Seppälänkankaalla hävisivät öljynpaineet. Onneksi kuitenkin kyseessä oli vaan vikaantunut anturi ja anturin vaihdon jälkeen matka taas jatkui, eikä vaurioina ollut, kuin muutama ylimääräinen hukattu tunti. Tämäkään ei silloin haitannut, koska siihen maailman aikaanhan, näitä hukattuja tunteja oli tavattoman helppo pyöräytellä piirturin kellolla lisää. Hinta/laatu suhteeltaan tuota Volvoa parempaa ei ole ollut, eikä varmasti koskaan tulekaan. Hinta oli kuitenkin bruttona ajettu noin kuukaudessa ja tuon öljynpaineanturin lisäksi ei varsinaista remonttia tarvinnut kuin startin ja telin ilmapussin verran.
Siitä sitten uudella b osa anturilla höystettynä pääsikin se kuljetusyrittäjän korkeakoulu alkamaan ihan täydellä vauhdilla. Ihan jo ensimmäiseenkin vuoteen pääsi tosissaan tutusmaan tiettyihin yrittäjyyden ja etenkin kuljetusyrittäjyyden lieveilmiöhin... Jotain mainitakseni, niin likipitäen kaikkia mahdollisia lakeja, asetuksia ja ohjeitahan oli yritettävä viimeiseen asti kiertää ja koijata, jos ei muuten niin ihan jo periaatteenkin vuoksi. Eihän se aina ihan onnistunut ja sakkojakin pääsi jo ensimmäisenäkin vuonna makselemaan. Omien rahojensa kyselyä pääsi niin ikään kokeilemaan, kun tuntui, että ne eräpäivät itse kirjoitetuissa laskuissa olivat varsinkin suuntaa antavia. Hommien loppumisella uhkailuakin sai kuunnella, kun ei tullut lähdettyä palavia ajamaan autolla, missä ei ollut luokkia ko. hommaan, että ihan jokaista asetusta sitten kuitenkaan ei rikottu. Kynttilänä viela kakun päälle Volvon seuraajan tuhoutuminen päreiksi kymmenentenä työpäivänään vastaantulijan päädyttyä henkilökohtaiseen ns. lopulliseen ratkaisuun.
Tuohon aikaan maailmalla tuntui teollisuudessa vetoa olevan varsin mallikkaasti ja töitä oli todella hyvin. Tämähän tietty johti siihen, että tuhoutuneelle autolle ei ihan heti seuraajaa löytynyt ja lopulta siihen menikin yli puoli vuotta, että se uusi auto oli töissä. Onneksi kuitenkin tekevälle kaikkea tuuraushommaa löytyi sen puolen vuoden ajaksi. Siitä ajasta mieleen on jäänyt mm. että perjantain ja maanantain välisenä yönä ehtii hyvin ajaa Äetsästä 3 reissua Kemiin ja takas.
No sitten kun se uusi auto taas vihdoin viimein oli työkunnossa, niin luonnollisestihan intoahan oli vielä entistä enemmän. Olihan nyt alla vähän jo niinkuin itselle mieleiseksi tehty kampe joka ihan virkavallankin toimesta oli todettu vähintäänkin riittävillä valaisimilla varustetuksi, eli siis oikein nuoren miehen mieleiseksi. Lieveilmiönä toki, että velkaakin oli semmoinen kasa, että jälkeenpäin hirvittää, m***a eipä se siinä innossa haitannut. Etenkin, kun aika äkkiä opittiin myös elämään uuden ja ihmeellisen digipiirturin kanssa, niin eipä tuokaan sitten isommin enää menoa haitannut ja matka taittui lähes totuttuun tahtiin.
Siinä sitten menikin melkein vuosi, että mitään sen ihmeellisempää ei sattunut, hulluna toki töitä, m***a sehän oli tarkoituskin, että ihan siis mallillaan oli hommat. Sittenpä alkoikin myllerrys maailmalla joka johti siihen, että siellä sun täällä alkoi tehtaita mennä kiinni ja tekeminen vähentyikin ihan radikaalisti. No miten siinä tilanteessa kuuluu toimia? Tottakai polkea kaikki mahdolliset hinnat niin alas kuin mahdollista, että vaan saadaan ajaa. Tätäkin toki tiettyyn pisteeseen asti pystyy korjaamaan kuorman kokoa kasvattamalla ja täytyy sanoa, että vaikka 4 akselista autoa ei koskaan ole ollutkaan, niin 68 tonnin kokonaispainoista on kyllä reilustikin kokemusta. Eli ehkä siinä vähän oltiinkin edellä kävijöitä.
Jälkeenpäin ajatellenhan tuon ajan touhu ei ollut, kuin montun syvemmäksi kaivamista ja kyllä se silloinkin alkoi riittävän pään seinään lyömisen seurauksena valkenemaan, että tämä peli on vihellettävä poikki, tai kohta sen tekee joku muu.
Kotvan aikaa oli jo mielessä ollut, että olisikohan siellä Haanpäällä sittenkin töitä, vaikka se silloisen toimeksiantajan mukaan ihan viraton firma olikin ja koko jouduttiin me paikkomaan niiden töppäilyjä. No tuumasta toimeen ja soittelemaan. Hajuakaan ei ollut edes siitä, että kenelle pitäisi soittaa, joten eka numero mikä vastaan tuli ja sieltä kyselemään, että keneltähän tässä talossa kuuluisi töitä kysellä. No kysyvä ei tieltä eksy, yhteystiedot töihin ottajalle löytyivät, niinkuin löytyi töitäkin. Arvostus tuota löytynyttä työmaata kohtaan on edelleen todella korkealla, koska tilanne tuolloin oli aika totinen ja vanhalla kaavalla jatkaminen olisi varmasti johtanut toisenlaiseen tulokseen. Korkealle nousee arvostuksen hattu niin ikään Valkeakosken suuntaan, josta töihin ottaja oli kysellyt, että mikäs tämä vähän teiltäpäin oleva nuori mies on miehiään, joka töitä kyselee.
Työthän siinä sitten uusissa väreissä polkaistiin käyntiin ja niitä on siitä asti jatkettu. Toiminta alue siinä niin ikään puoli vahingossa on laajentunut, kun ensin kyseltiin, "lähdetkö Ruotsiin"? No sinnehän se on aina menty mihin on tarvinnut, niin jossain vaiheessa se Ruotsin ajo olikin kääntynyt ihan jo vakituiseksi hommaksi, tuoden mukanaan vielä Norjan ja Tanskan hommatkin. Eihän tässä nytkään ole sitä vaaraa ollut, että pankista soitettaisiin tilin täyttyneen ja kyseltäisiin, että mihin loput laitetaan, m***a eipä ole sitäkään tarvinnut miettiä, että saako tekemistään töistä rahansa.
Silloin jossain kovimman innon vaiheissa oli niin ikään mielessä, että olishan se hienoa, kun olisi 2 tai jopa 3 autoa. Tästä vaivasta on onneksi päässyt jo vuosia sitten ja toimivaksi todettu kaava on ollut yhden kuljettajan kanssa pyörittää yhtä autoa mahdollisimman tehokkaasti. Kuljettajista on sanottava, että vaikka sitä aina kuulee, että jos jonkinlaista porukkaa alalla pyörii, niin itsellä on ollut kunnia työskennellä vain todellisten ammattilaisten kanssa. Vaikka varmastikaan eivät ole työajat ja olosuhteet muutenkaan aina olleet niitä parhaita, niin siitä huolimatta ei ole tarvinnut yhtään murehtia, että tuleeko homma tehtyä juuri niin kuin se kuuluu.
Vai voisiko muka jonain räntä sateisena lauantai iltana olla jotain mielekkäämpää tekemistä kuin ensin liukastella perille ja sitten vielä purun jälkeen hypätä pyttyyn harjaamaan niitä puhtaaksi;)
Jos miettii tätä kahta vuosikymmentä taaksepäin, niin melkoinen murros on koskenut ihan koko kuljetusalaa. Eikä voi niinkään sanoa, että ennen kaikki paremmin olisi ollut, koska nykyään hommissa lähdetään siitä, että lakeja noudatetaan ja niiden mukaan touhutaan. Ihan hyvin nukuttaa nykyään öisin, kun miettii että uus kiekko pitäs vaihtaa ja jatkaa vaan matkaa. Toki isolla kädellä tapahtunut byrokratian lisääntyminen olisi saanut jäädä vaikka puoleen toteutuneesta. Niin ikään itäisen euroopan maista ei välttämättä ihan tällä tahdilla olisi tarvinnut tekijöitä kansainväliseen liikenteeseen ilmaantua, tai toimisivat edes samojen pelisääntöjen mukaan.
Melko pitkäksihän se kirjoitus venähti, m***a sallittakoon jos kerran kahteenkymmeneen vuoteen tällaisia muistelmia kirjoittelee😉. Ainiin, työn merkeissä juhlitaan, koska yhtä juhlaahan kuljetusyrittäminen on😉
